Itsensä rakastamisen taito

KAIPAUKSEN MERKITYS

Mietin pitkään miksi perustaisin Rakkauden Taikakaupan merinäköalalla? Minä tiedän miksi. Minä olen ennekin tehnyt sen, minä kirjoitin sinulle kirjeen. Kirjeen rakkaudestani ja muistoistani. Kunpa tietäisin ovatko sinun muistosi yhteneväiset tai muistako edes. Kuinka elämässä voikaan jäädä niin kiinni, johonkin kauan sitten tapahtuneeseen. Tuntuu, kuin kaikki, aivan kaikki kiteytyisi elämässäni tuohon hetkeen. Kaikki ennen sitä ja kaikki sen jälkeen.

Kun olen yksin, minä mietin sinua. En koskaan odota törmääväni sinuun kadulla. Mutta jokaisena yksinäisenä iltana olet vieressäni, pujotat kätesi ympärilleni ja katsot minua niillä huikaisevan sinisillä silmilläsi.

Meri ei koskaan aiemmin merkinnyt minulle mitään. Silti jaksan nykyisn tuijottaa sinne tuntikausia, kuin hukkuneen merimiehen vaimo, ja toivoa että sinä tulisit. Ilmestyisit satamaan veneelläsi, rannalle , regattaan. Enhän minä edes tiedä oletko elossa. Minä en tiedä sinusta muuta, kuin sen mitä muistan.

Joskus yksi hetki on merkityksellisempi, kuin koko elämä.

Tuntisnko minä vielä sinut? Ne kasvot ovat aina siellä monen kymmenen vuoden päässä muuttumattomina. Vaaleat kiharasi,ruskettuneet pohkeesi, niitä ei haalenna ikä. Sitä ei muuta mikään mahti maailmassa ja silti juuri nyt minä yritän olla se mahti.

He sanovat varo mitä toivot, mutta tiedätkö olen toivonut niin paljon. Olen odottanut niin kauan. Lasken seitin tuon odotuksen päälle. Paksun pölyisen ja silti se on kiiltävä ja uusi, joka ikinen hetki. Jokainen vuosi.

Miksi niin? Miksi en vain laske irti?

Tiedätkö kuinka monta kertaa minä olen laskenut sinusta irti, uskoisitko, jos sanoisin? Ja silti aina varoittamatta sinä palaat vaaleiden kiharoiden heilahtaesa tuulessa ja uskomattoman hymyn valaistessa kasvosi. Ja minä muistan ja se repii kiduttaen minua. Hukattu hetki. Kuinka vähän meillä oikeastaan onkaan aikaa. Ja kuinka väärin ja pelkurimaisesti sitä monesti käytämmekin.

En tiennyt, en uskonut, että minusta niin täynnä tuskaa ja elämää olevasta naisesta tulisi joskus muistonsa alla riutuva vanhus. Sillä sitähän minä olen. Olet vienyt nuoruuteni. Sinä olet vienyt jokaisen muistoni, sillä sellaisia ei ole ilman sinua. Olet liimannut niihin itsesi, kuin ilkkuen. Ja minä katson merelle. Ja toivon ,että jonain päivänä aalto toisi sinut luokseni. Sillä tiedäthän,että taikuutta on olemassa? Uskothan sinä siihen? Kuuletko kuinka tuuli kuiskii sinulle? Kuuletko mitä se sanoo? Se sanoo muista. Muista sitä ruskeasilmäistä neitoa kauan sitten ja kuule hänen kutsunsa. Löydä hänet, hän odottaa sinua Rakkauden Taikakaupassa. Hän on aina siellä, sinua varten. Tule kesäinenmeripoikani tule.

Kun sanoin mielelleni ÄLÄ KATSO TAAKSESI. Se toi esiin täyttymättömän kaipauksen,jota peloissani pidän elossa. Kaikki nuo elämäni tilaisuudet, jotka hukkasin. Kaikki nuo hetket, jotka mukamas nyt tekisin toisin. Katson kysyvästi peiliin. Ole rehellinen, tekisitkö?

Jos uskoo siihen, että kaikella on tarkoituksesnsa silloinhan kaikki täyttymättömät kaipauksemme toteutuisivat, jos ne olisivat tarkoitettu.

Kun ensimmäisen kerran Rakkauden Taikakauppa tuli mieleeni, sinä et tullut. Minulla on siitä paperi, johon visioin mystiikka, oman elämän aloituksia, viisauksia omille sisäisille tiedon porteille. Et sinä silloin ollut mielessäni.

Mutta tänään, kun purin päältäni kaiken vanhan ja astuin uuteen. Huomaan yhtäkkiä kirjoittavani sinusta taas. Mieli on ovela. Kun sanon laske irti se tarrautuu kiinni lujempaan ja luo suuria merkityksiä asioille, joille niitä ei tarvitsisi luoda. Se oli mitä se oli ja sinä olet tavoittelemisen arvoinen. Sitä minä etsin. Jotakuta samanlaista, joka saa sydämeni pysähtymään ensi hetkestä. Salpaa hengityksen kurkkuuni kauniilla sanoillaan. Saa minut haluamaan käpertyä lähelleen ja suudella itseni läkähdyksiin.

Jotakin siitä pävästä. Kun kaikki oli merkityksellistä. Sillä me teimme toisistamme merkityksellisä. Ilman tultamme, kemiaamme, uteliaisuuttamme ja viehtymystämme se olisi vain ollut aurinkoinen päivä. Se kuinka katsoit minua, kun koko maailma hävisi ympäriltämme. Me sulauduimme katseillamme toisiimme. Se oli merkityksellistä ja kaunista. Olla ainoa ihminen maailmassa, jonka joku näkee. Olla jollekulle niin kiehtova. Sinä annoit minulle merkityksen. Sitä minä kaipaan.

Sitä on kaipaus. Merkityksen luomista merkityksellisiin hetkiin.

Se ei tarkoita, ettenkö olisi tärkeä ja merkityksellinen itselleni. Mutta minä itse en voi saada vertani virtaamaan kuumana suonissani ja pakkautumaan poskipäihini.

Mutta koska nuo hetket ovat tavoittamattomissa takanani en voi hukata sinuun enempää aikaa. Tiedäthän sinä. Kun katson taakseni en näe eteeni enkä sivuilleni. Silloin minä hukkaan elämäni mahdolisuudet. Juuri sen hetken, kun joku soisi minulle merkityksen.

Muistoissa voi elää mutta en tahdo kuolla eläen niissä. Minä haluan tuntea oikean elämän. Kokea kaiken mikä on vielä tulossa. Olla avoin ja rohkea. Punaposkinen. Sillä minulla on hyvin eityinen elämäntehtävä. Minun pitää antaa merkitys omalle elämälleni ja se ei voi koskaan tapahtua katsomalla taakse.

Vain se miten käytän tämän hetken määrittelee minut.

Rakkauden Taikakaupassa on aina tilaa öisille unelmille. Mutta unelmien pitää kasvaa mukana ja mahduttaa elämään sen kaikki kirjo ja uudet tapahtumatkin. Miten sinä muuten tietäisit mitä kohti kulkea?

Kauneinta Valoa Päivääsi <3


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *