Alkuperäinen Japanilainen Reiki,  Itsensä rakastamisen taito

LÄÄKKEETÖN ELÄMÄ?

Paranemisesta on puolet uskoa. Uskoa lääkkeeseen. Uskoa tulevaisuuteen. Usko on äärimmäisen arvokasta. Miksi me siis teemme tuosta uskosta pilkkaa? Miksi me kyseenalaistamme sen mistä, joku toinen saa apua?

Minusta kaiken takana väijyy suuri pelko. Pelko siitä, että joku saattaa saada oikeasti kehonsa paranemaan muullakin, kuin kemikaaleilla. Kiistämätön tosiasia on lääkefirmojen ylivalta, joka haluaa rahan ahneudessa syöttää meille mitä erilaismpia pillereitä, jotta joku osakkeenomistaja jossain rikastuisi. Lääkärit määräävät niin suuria annoksia ja niin pitkäkestoisesti, että ihmisten hyvinvointi ja kunto rapautuu täysin.

Mielialalääkkeet eivät ole vaarattomia kuten yleensä uskotellaan vaan myös niiden on todettu aiheuttavan, jopa vihaa ja agressioita. Haittavaikutus tiedot ovat saatavilla ja lääkärin pitäisi ne yksiselitteisesti kertoa määrätessään niitä. Suomea on huomautettu mielialalääkkeiden holtittomasta määräämisetä mutta tahti on vain kiristynyt. Oman elämänsä huumeet voi siis hakea laillistetusti apteekista. Mutta minä en puhu yksinomaan heistä.

Minä puhun ihmisestä myös yksilötasolla. Heitän pallon juuri sinulle. Uskallatko kyseenalaistaa sen miten olet ulkoistanut oman hyvinvointisi? Uskallatko haastaa itsesi katsomaan asioita laajemmin?

Uskoisitko jos sanoisin, että minulla ei ole ollut flunssaa 5 vuoteen? Siis ihmisellä, joka sairasti sitä jatkuvalla syötöllä lapsesta aikuisuuteen. Keuhkoputken tulehduksineen sekä poskiontelon. Antibioottikuuria toisensa perään. Jatkuva kierre. Ja lopulta antibioottien tehottomuus.

Lopetin tupakanpolton toukokuussa 2013. Siitä puolivuotta lopetin päihteiden käytön. Aloitin uudella innolla liikkumaan ja käymään lenkillä. Löysin joogan sekä tanssin. Muutin ruokavalioni. Löysin kirjoittamisen ja maalaamisen. Löysin meditaation. Metsä tuli uudella voimalla elämääni muutin lähemmäksi sitä. Rauhallisempaan ja mielkuvitusta stimuloivaan ympäristöön.

Mielialalääkkeet eivät saaneet oloani paranemaan koskaan, kuten ei unilääkkeetkään. Loppuaikoina nukuin niiden voimalla 3 tuntia. Diagnoosia oli jos jonkinlaista. Mielialalääkkeistä määrättiin kolmen lääkkeen coktaileja, jotka saivat minut näkemään asioita kolmena. Silloin heitin ne menemään.

Mutta tosiasiallisesti se, että käsittelin pois mieltäni painaneet asiat sai mieleni eheytymään. Ei yksikään lääke.

Kävely läpi Helvetin -Riikka-Lea. Kuva Jussi Kurtti

En miettinyt vuosikymmeniin mitään. Kävin lääkäreillä he määräsivät lääkkeitä, joita sitten otin kuuliaisesti. Kyseenalaistin lääkkeiden toimivuuden vasta haittavaikutusten saadessa minut välillä polvilleni. Minkä määrän lääkkeitä olenkaan syönyt elämäni aikana. Varmaan Orioinin tehtaiden kuukausituoton verran.

Viimeksi muutama viikko sitten minulta kysyttiin haluanko rauhoittavia? Katsoin pitkään lääkäriä ja sanoin ei kiitos minä meditoin.

Minä aidosti mietin hetken tarvitsenko niitä. Olin päätynyt päivystykseen sydänoireiden ja voimakkaan hengenahdistuksen vuoksi. Vuosikausia ne olivat takaportti tuskaani. Samaa sekakäyttöä, kuin kaikki muukin. Addiktion mahdollistava huume tuli vain lääkäriltä. Monilta, tusinoittain heitä. Vain yhden kerran kaikkien vuosien aikana eräs lääkäri kyseenalaisti kaikki reseptini syyttäen minua. Kuohahdin ja sanoin: ”Itsehän te niitä määräätte minulle! En ole yhtäkään lääkettä aluksi edes tiennyt pyytää”.


Tämä oli niin totta. Mitä minulle alkuun sanoivat Tenoxit, diapamit, opamoxit, tramalit, lyricat, sirdaludit, norflexit, ataraxit, mirtazapinit, panacodit, gapabentinit. En tiennyt niistä mitään ennen, kuin lääkärit niitä määräsivät minulle. Lista olisi aivan loputon ja siihen päälle kaikki muut ”ei niin vaaralliset” ketipinor, rimadyll, lamotrigin, levozin. En edes muista kakkia mitä olen vuosien aikana syönyt. Noista pidin eniten. Viinan kanssa kiitos.

Lääkärit opettivat minut syömään lääkkeitä ja sen jälkeen syyttivät minua siitä, että söin niitä. Jäin koukkuun, tarvitsin ja hain lisää. Minun sairaat addiktoituneet aivoni.

Kakkein korneinta kaikessa on, että minä söin mielialalääkeitäkin täysin turhaan. Minun mieleni oli traumatisoitunut. Voiko trauman parantaa värikkäällä napilla? Kukaan ei koskaan kysynyt miten voit? Vaan aina sama mitäpä tänään koitettaisiin? Eikö lääkärin ensisjainen tehtävä olis tarjota konservatiivista hoitoa? Jos ihminen on pullea. Ruokavalion muutos. Jos hänet on raiskattu, terapiaa. Jos on vuosikausia jatkuvaa selkäsärkyä juurikaan ilman näkyvää syytä niin mitäpä, jos kysyttäisin painaako mieltäsi jokin? Sillä onhan jo tunnettu tosiasia, että mielemme ahdistus näkyy kehossamme erilaisina oireina.

Kolestroli lääkkeitäkin yrittivät minulle työntää. Tiedättekö teki oikeasti mieli vastata samalla mitalla. 

Me huudamme suu vaahdossa puoskarilaista ja kirjoittelemme kuinka uskomushoidot tekevät sitä sun tätä. Mutta vilkaisemmeko koskaan omaan lääkekaappiimme miettien kuinka paljon uskomusta vaatiikaan syödä jatkuvasti tonneittain turhia lääkkeitä?
Emme takuulla sillä sehän tarkoittaisi, että joutuisimme ottamaan vastuun itsestämme ja sanomaan lääkärille, että koitettaisiinko vaikka akupunktiota ainaisen panacodin sijaan. Me emme kyseenalaista koska olemme liian laiskoja ja pelokkaita hoitamaan itseämme.

Mietimmekö koskaan kuinka paljon lääkekuolemia on? Kuinka paljon huonoa hoitoa? Miksi lääkefirmat eivät uhraa rahoja, kuin yhdenlaisiin tutkimuksiin? Miksi tutkimus tuloksia väärennetään ja kaunistellaan? Miksi niitä täytyy vääristellä? Miksi lääkekuolemat ovat hyväksyttyjä? Miksi tuloksia lakaistaan maton alle? Jos länsimainen lääketiede lääkkeineen on niin ylivoimainen niin silloinhan meillä pitäisi olla nurkat pullollaan iloisia hyvinvoivia ihmisiä. Ainakin määrättyihin lääkemääriin nähden.

On aidosti hyvin pitkä aika, kun olisin kuullut jonkun kehuvan jotain lääkettä taikka lääkinnällistä hoitoa. Olen kyllä kuullut kamalasti kammottavia tarinoita lääkkeistä , vääristä diagnooseista ynm. Siihen, kun lisää hyvinkin järkyttävät ( joita en avannut teille vielä tässä) omat kokemukset onko oikeasti ihme, että minäkin halusin kokeilla jotain muuta? Jotain joka ei saisi minua itkien ja täristen konttaamaan pitkin seiniä. Kokien Hyväksyttyjä sivuvaikutuksia. Aikamoinen haittavaikutus sanon minä.

Olemmeko oikeasti menettäneet viimeisenkin järjen rippeemme ja muuttuneet suu auki addiktion kiimassa odottaviksi lääkeimureiksi? Jotka toistelevat lääketehtaiden mantroja ja omien pelkojensa kaikuja, kuin kauan sitten tylsistyneet poranterät. Uskaltamatta ajatella itse. Uskaltamatta kyseenalaistaa mitään.

Me emme kyseenalaista koska me joutuisimme tarkastelemaan paranemisprosessia hyvin eri lailla kuin nyt. Me joutuisimme ottamaan itse vastuun hyvinvoinnistamme. On aina helpompi syyttää lääkäriä ” Hänhän määräsi minulle tämän” Kuin ottaa vastuu itsestään ja rehellisesti miettiä Tarvitsenko minä tämän?

Jos minulla on käsi poikki menen taatusti lääkäriin mutta varauksin. Muistaen sen kerran, kun vääntelivät murtunutta sormeani edes takaisin ennen, kuin tajusivat kuvata sen kahden viikon jälkeen.

Mutta olen parhaan kykyni mukaan pyrkinyt väittelemään heitä. Aina se ei onnistu. Nykyään minulla on silti, jotain kun kävelen heidän ovestaan sisään. En pidä heitä enää jumalina. En edes kaikkitietävinä. Minulle he ovat hiukan vaarallisia mutta, joskus välttämättömiä. Toisen näkökulman antajia. Ehkä keskustelumme sitten kohtaa jossain keskellä ja saamme jotain aikaan. Usein ainakin laskun minulle.

Kaikki vain sen vuoksi että uskoin, että lääke parantaa minut koska lääkäri sanoo niin.

Liian usein kävi silti toisin päin. Lopulta heräsinkin oikeasti itse lukemaan mitä minulle syötettiin ja mihin vaivaan. Tällä hetkellä lääkekaappini sisältö olisi markkinavoimien kannalta kauhistus. 2 erilaista keuhkolääkettä sekä ikiaikoja sitten vanhentunut asperiini paketti sekä ketorin. Ostin ne mukaan irtiotollemme Eurooppaan ja siellä ne keräävät paketteihin keltaista väriä. Entisenä lääkkeiden suurkuluttajana täytyy kyllä sanoa, että olen hämmentynyt miten hyvin itsehoitoni ja alkuperäinen japanilainen Reiki toimiikaan.

Koska me yksilöinä alamme vaatimaan myös reseptiautomaateilta kokonaisvaltaista hoitoa?

Kaikki hoito mikä auttaa on hyvästä. Uskon, että joillakin lääkkeillä todellakin on paikkansa kuten rokotteillakin. Mutta halusin herättää teitä katsomaan rehellisesti kuinka paljon syömme turhia lääkkeitä välittämättä itsestämme tuon taivaallista. Se on minusta kauhistuttavaa. Ja kuinka ulkoistamme sumeilematta oman hyvinvointimme, luotamme silmät soikeina lääkäreihin ja imemme itseemme diagnooseja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä sun muusta mikä ikinä onkaan tämän hetken muotisairaus. Ja syömme taas lisää lääkkeitä.

Ja kuten huomaatte pohjaan omaan kokemukseeni. Yksikään lääke ei saanut keuhkoputken tulehdustani pysymään poissa kuukautta kauempaa. Mutta se sai, että lopetin tupakanpolton. Lakkasin käyttäytymästä, kuin kuolemansairas hakemalla sitä kautta vääränlaista huomiota. Lakkasin piilottelemasta tuskaani ja rupesin pohtimaan millä kaikella saisin itselleni hyvän olon.

Paranemisessa on puolet uskoa. Lääkkeeseen. Tulevaisuuteen. Se lääke ei aina tule purkista.

Minä uskon liikuntaan, ruokavalioon, reiki hoitoon https://www.ketunhenki.fi/reikin-vaikutuksista/, metsä kävelyyn, kirjoittamiseen, maalaamiseen, meditaatioon. Minä uskon itseni rakastamiseen, joka estää minua vahingoittamasta itseäni kemikaalikoktaileilla.

Mihin sinä uskot?

Kauneinta valoa päivääsi <3

P.S Ne jatkuvat selkäsäryt? Aloitin joogan.

6 Comments

  • Merisuolan ystävä

    Tuo alku kuulosti niin tutulta. Minun paraneminen (vaivat:lievä skolioosi, tos, purentalihasten kivut, kilp.rauh.vajaatoiminta, polvi ym kehon virheasennot) eli lääkkeitten syöntiä, flunssa kolmesti vuodessa (3 antibioottikuuria jokaiseen + kortisooni) lääkkeistä tulehdus vatsassa ja siihen kuuri. Huh, kauheaa. Muutos, kehon hoito, lihasten venyttely merisuolatuotteilla, aineenvaihdunta parani, tulehdukset pois, ravinto, valkoinen sokeri, vehnäjauho, hiivaa sisältävät pois. Tilalle sitruuna, kurkkuma, d vitamiini, omega yms. Merisuolavettä + savea juon. Kombutsa hyvä uusin juomani. Merisuolatuotteilla kehon hoitoa on verrattu tuntumaan samalta kuin reikihoito. Hyvä kirjoitus aloittajalta.

    • Riikka-Lea

      Kiitos. Ihanaa meni heti kylmät väreet kun avasin sen kirjan. Sokereiden lopettamisen myötä mun keho on ruvennut voimaan huomattavasti paremmin. Uskon että keho oli jossain tulehdustilassa pitkälle. Kiitos vinkistä ja ihanaa päivää sinulle 🙂

  • Hannabella

    Hyvä kirjoitus todella tärkeästä aiheesta. Minä olen itse alkanut kyseenalaistaa lääkehoitoja ajat sitten. Jos harkitsen lääkitystä, luen muiden kokemuksista ja punnitsen sitten hyötyjä ja haittoja. Syön tällä hetkellä yhtä lääkettä fyysiseen vaivaan ja se on toiminut ihan hyvin. Vannon kuitenkin terveiden elämäntapojen nimeen. 🙂

    • Riikka-Lea

      Kiitos 🙂 Kyllä joillain lääkkeillä on paikkansa itsellä keuhkolääkkeet toisessa kortisonia ja välttelen sen ottoa viimeiseen asti. COPD on sairastuin siihen tupakoinnin myötä. Hengitykseen on auttanut jooga myös. Saa koko keuhkotilavuuden käyttöön 🙂

Vastaa käyttäjälle Marika Miau Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *