Itsensä rakastamisen taito

NYKYAJAN PIKATIE ONNEEN: ALBIINON SISÄELIMET NOIDAN PADASSA

Pääsiäisenä johtui mieleeni noituus ja ylösnousemus. Näkyvätkö nuo teemat nykyaikana ihmisten elämässä? Miten ne koskettavat omaa elämääni vai koskettavatko lainkaan?

Noituutta on ollut olemassa kautta aikojen. Entisaikojen noidilla oli usein paljon erilaista tietoutta kasveista ja muista keinoista, joilla auttaa yhteisöään. He olivat yhteisön arvostettuja ja tarpeellisia jäseniä. Ajatelkaa ihmistä, jonka tietämys yrteistä ja parantamisesta on ollut vaikuttavaa. Miten paljon valtaa hänellä onkaan koettu olleen oman tietämyksensä vuoksi? Kun paranemisprosessia ei ole ymmärretty sen on katsottu olleen, jotain yliluonnollista.

Pikkuhiljaa noituudelle luotiin negatiivinen kaiku tarkoituksella. Uskonpuhdistukset, noitavainot. Olemme leimanneet sillä sanalla asioita, joita pelkäämme ja emme ymmärrä. Ihmiset ovat vainonneet kauhuissaan erilaisuutta. Oma tietämättömyys ja pelko on syydetty toisten niskaan. Kateus, ahneus, mustasukkaisuus, jopa turhautuminen omaan elämään.

Kuinka monta kaunista naista onkaan poltettu noitana siksi, että jonkun mies on rakastanut tai ihaillut heitä? Poltettu siksi, että joku on mennyt omassa elämässä totaalisen vikaan ja siitä on pitänyt syyttää jotakuta muuta, kun peiliin katsominen ei ole luonnistunut. Me teemme uskomattoman kamalia asioita ahneudesta, pelosta, vihasta ja kateudesta sekä vallanhimosta.

Vallanhimosta on nimetty tieto ja osaaminen yliluonnolliseksi. Parantuminen ihmeiksi. Ja määrätty, että ihmeitä saa tehdä vain kirkko, lääkäri tai tiede. Historiamme on siis täynnä menetettyä tietotaitoa. Tuo tieto on tapettu ihmisten mukana, jotka eivät ole ymmärtäneet sopeutua hiljaa joukkoon. Tapettu, jotta joku toinen uskonto tai uskomus taikka tiede saisi lisää valtaa.

Voimme tuijottaa historian hämärään ja nyökytellä tyytyväisenä, että kyllä onpa ollut tietämätöntä ja pelokasta porukkaa. Ja sitten voimme kohottaa katseen peiliin ja miettiä miten suhtaudumme itse meille outoihin asioihin? Vieraisiin ihmisiin? Punkkareihin, rokkareihin, hippeihin, romaneihin, kerjäläisiin, erakoihin? Erilaiseen ruokavalioon, reikihoitoon, luonnonmukaiseen lääkintään?

Vielä nykyaikanakin, ihan pari viikkoa siiten, sain kommentin siitä, että reiki on paholaisen hommia. Että jumala kieltää henkien kanssa työskentelyn. En kyllä työskentele, kuin oman henkeni kanssa. Minulla ei ole myöskään tarvetta istua kirkossa syyttämässä paholaista omista teoistani tai viinanhimosta. Ei tarvitse polttaa naapurin noitaa, jonka matkaan mies lähti. Eikä hilata pihalla istuvaa mustaa kissaa salonyli viiteen kertaan ilman päätä koska senhän syy se on, että lehmät kuolivat ruttoon ja satokin menetettiin.

Elämme vuotta 2019. Historia ei ole opettanut ihmiselle yhtään mitään. Edelleen etsimme syytä omaan pahaan oloomme naapurista. Omat pelkomme ja niistä kumpuavat vihamme ja vihan vallassa tehdyt tekomme on helpompi pistää paholaisen piikkiin, kuin myöntää, että juu minä sen tein.

Nopeasti etsittävä tieto, tiede, uutiset, maailman tapahtumat, luonnon tuhoaminen, sodat, ahneus, orjuuttaminen, vallanhimo. Mikään ei oikeasti ole muuttunut historian alkuhämäristä. Siitä hetkestä, kun alkuihminen kohotti pahnoilta katseensa. Näki tähdenlennon, pelästyi ja uskoi maailmaansa tunkeutuneen suureen noituuden.

Afrikan albiino vainot. Tapetaan ihmisiä joiden raajoja ja sisäelimiä sitten myydään poppamiehille, jotta saavutettaisiin rikkautta ja onnea. Tätä kauhistellessa siirrän katseen lähipiiriin. Siirrän katseeni Suomeen. Katson ja kuuntelen mitä täällä rakkaassa ”lintukodossamme” tapahtuu. Ihmisiä vainotaan siksi, että he puhuvat markkinavoimia vastaan. Puhuvat ruokamme epäterveellisyydestä. Kirjoja poistetaan myynnistä ja sanan vapautta rajoitetaan. Minkä nimissä? Oikeasti?

Missä vaiheessa meidän tiedostavassa yhteiskunnassamme tarvitaan noin voimakkaita tekoja? Tulee mieleen natsi saksa ja kirjojen polttaminen. Inkvisition noitavainot. Puhumme vapaudesta ja samalla teemme kaikkemme rajoittaaksemme yksilön vapautta, sanan vapautta, syömisen vapautta, uskonnon vapautta, oikeutta valita itsellemme paras hoito.

Vastustan kaikin mahdollisin keinoin sitä hetkeä, että joku ulkopuolinen tulee minulle kertomaan kuinka minun pitää ajatella, puhua, pukeutua ja mitä minä saan laittaa suuhuni. Ja oikeasti mihin minä saan uskoa. Millä keinoin saan hoitaa itseäni.

Joskus kuulkaas ärsyttää se tekopyhyyden ja hyveellisyyden määrä johon piilotamme kaikki omat pelkomme. Se laittaa hiukan nin kuin oksentamaan. Olemme olevinamme vapaita ja suvaitsevaisia kuitenkin olemme nin täynnä omia pelkoja, että tukehdumme olemassaolon mahdottomuuteen.

Väitämme, että meillä on sanan vapaus mutta onko meillä? Vai sulkeeko rahan mahti suumme, kuin simpukat? Mitä tapahtuu sinun takapihallasi? Tai vieläkin enemmän mitä tapahtuu sinun sisälläsi? Päässäsi, sydämessäsi? Hyväksytkö nykyajan noitavainot, vihan ja ihmisten elämän kurjistamisen rahan mahdin vuoksi. Vai saako se sinut oksentamaan ?

Uskallatko katsoa ympärillesi vai jäätkö jumiin siihen mitä ympäristö sinulle opettaa kankeiden rajojensa sisällä? Muutos lähtee aina itsestä, ei koskaan muista. Vain laajentamalla omaa tietoutamme voimme oppia aitoa hyväksyntää.

Mitäpä näillä noitavainoilla sitten on tekemistä ylösnousemuksen kanssa? Mielestäni kaikki. Me pyrimme erilaisten oppien ja uskontojen varassa kohti parempaa painosta itsestämme.
Me pyrimme kaikin voimin sielun ja ruumiin yhteyteen, ylösnousemukseen. Kohti elämän tasapainoa ja hyvyyttä. Etsien kiihkeästi, jotain meille kuuluvaa meistä puuttuvaa.

Tunnemme suunnattoman tyhjyyden sisällämme. Emme vain tiedä mistä se tulee ja miksi. Tuo ainainen nälkä, tuli joka korventaa ja saa meidät voimaan pahoin. Sitä sieluamme kalvavaa tyhjyyttä sitten täytämme materialla. Tätä markkinavoimat käyttävät hyväkseen myyden meille aina entisestään hienompia välineitä ja tapoja täyttää tuota tyhjyyttä.

Pohjattomassa ahneudessa me jopa maksamme ihmisten tappamisesta, jotta poppamies voisi sitten luoda loitsuillaan meille paremman elämän. Nykyajan pikatie onneen : albiinon sisäelimet noidan padassa.

Ikävä kyllä tuota tyhjyyttä ei vain voi täyttää materialla. Se parannetaan ainoalla tiedossa olevalla keinolla. Tiedostamisella. Oman sydänyhteyden löytymisellä. Ja tuohon yhteyteen tarvitaan työtä, jotta oma itse tulisi kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Ei muiden silmissä vaan omissa.

Kun sydänyhteys on löytynyt emme ole pelkojemme ohjattavissa, emme tunne tarvetta syytellä toisia noituudesta eikä öitämme täytä pelko paholaisen ilmestymisestä.

Sydänyhteys on se hetki, kun ihminen kohtaa itsensä kaikkine vajavaisuuksineen, pelkoineen päivineen ja huomaa kaikesta huolimatta kykenevänsä rakastamaan itseään. Sydänyhteys on se hetki, kun koemme ylösnousemuksen. Se on suurin rakkauden hetki. Ruumis ja sielu ovat yhtä. Me olemme kokonaisia, koemme ykseyden emme egon erillisyyttä.

Rakastaessamme aidosti itseämme hyväksymme helposti erilaisen naapurimme. Hyväksymme toistemme uskonnot ja heidän elämänpolkunsa. Saavutamme hyväksynnän tilan sillä aito rakkaus ei tuomitse.

Pääsiäisen teemat toivat minulle pohdintojen kautta näkyväksi oman kasvu matkani askeleet. Yksi eteen, kaksi sivulle. Lievän suunnan korjauksen.

Ja sitten: Eteenpäin sanoi mummo lumessa.

Kauneinta valoa päivääsi <3

Tässä vielä muutama linkki samankaltaisiin aiheisiini


4 Comments

  • maria

    HuH! Oot kyllä miim oikeiden asioiden äärellä sisko! Oon niin ylpeä siitä mitä meistä kasvaa, erikseen yhdessä. Oot rakas <3

  • Hilla

    Sananvapaus ei tarkoita sitä, että jonkun on myytävä kirjaa x tai kustannettava kirja x. Sananvapautta rajoitettaisi, mikäli tämän kirjan kirjoittaminen estettäisi. Näissä on huomattava ero. Aikuinenhan saa valita itse mihin hoitoon suostuu tai lähteä nk. vaihtoehtoishoitoihin jos haluaa. Lapselle näitä ei tarvitsekaan hyväksyä. Lapselle tulee antaa hoito, joka on todistetusti parasta. Lapsi voi sitten aikuisena päättää taas itse.

    Lisäksi on melkoista dramatisointia väittää ”vainoksi” sitä mitä ”markkinavoimia vastaan” puhuvia kohtaan on. Se on vain keskustelua kymmenien tuhansien ihmisten kanssa kerralla. Sitä se nykyaika on. Kun tavoitat interaktiivisesti 10 000, se voi tuntua vainolta mikäli he kaikki ovat eri mieltä kanssasi. Onko se sitä? Ei.

    Lisäksi viitaten toiseen tekstiisi, on aika hullua syyttää lääkkeitä asioista x, y ja z, jos on itse väärinkäyttänyt niitä sekakäyttämällä. Suurimman osan sun luettelemiesi lääkkeiden kanssa ei tule nauttia alkoholia, ei etenkään kirkkaita. Lääkkeet ei myöskään perustu uskomukseen, se on vähän kuin niiden pointti. Ne perustuu tutkimuksiin. Uskomushoidoista ei voida tehoa tutkia. Tarkkuutta termien käyttöön, jos näistä haluaa kirjoittaa.

    Mielialalääkkeitä vastaan puhuminen on myös aika vaarallista. Miltä susta tuntuisi, jos joku jättäisi lääkkeensä sun blogikirjoituksestasi innostuneena ottamatta ja tekisi itsemurhan kun vakava masennus oiskin niitä tarvinnut? Tai skitsofreenikko ampuu naapurinsa, kun halusi kokeilla antipsykoottien tilalle vähän joogaa? Monet mielenterveyden sairaudet ovat vaarallisia, niin sairaalle itselleen, kuin lähipiirillekin. Koulutuksettomien mutuilijoiden neuvot voi niiden kanssa olla helvetin vaarallisia. Millä tapaa sä otat vastuun neuvoistasi?

    • Riikka-Lea

      Kirjan vetäminen pois myynnistä sen herättäessä yhteiskunnallista keskustelua on sanan ja mielipiteen vapauteen tarttumista. Jos minä estän sinua lukemasta kirjaa jonka mielipiteistä en pidä se on valtani ylittämistä sinun ylitsesi. Silloinhan minä kokisin, että minulle on annettu valta päättää sinun puolestasi mitä saat lukea ja mitä et. Tekisin sinusta tahdottoman tyhmän nuken, jolla ei ole mukamas käsityskykyä. Meillä on aina outoja puolustuksia: Joku saattaa sairastua. Kuka se joku on? Miksi me koemme olevamme viisaampia, kuin se joku? Onko viisaus sitä mitä yleinen mielipide tai valtio sanoo? Vaikkapa :Ota ase käteen ja lähde tappamaan naapureita, jotta me saamme lisää rikkauksia.
      Kyse on vain ja ainoastaan vallasta. Kuka saa lukea mitäkin ja kuka saa ajatella mitenkin. Miksi vain tietyntyyppinen yleistä mielipidettä mukaileva näkemys olisi suotava? Miksi toisenlainen näkemys herättää vihaa? Miksi kyseenalaistaminen ärsyttää? Miksi se synnyttää vihareaktion?

      Kun vihaa tutkitaan lähemmin sen takaa löytyy aina pelko. Mikä toisenlaisessa mielipiteessä sitten pelottaa? Löytyykö sieltä lähemmällä tarkastelulla totuuden siemen? Syntyykö keskustelu sillä, että kaikki pakotetaan olemaan samaa mieltä?

      Viitaten teksteihini on lukijasta kiinni miten hän haluaa ymmärtää tekstin ja minkä yksittäisen kohdan sieltä poimia esiin. Olen jakanut matkaani alunperin blogissani Vapauden Asema https://vapaudenasema.blogspot.com/
      Koska se tuli kasvuni myötä tavallaan tiensä päätökseen tein tänne Minusta sivun. Sieltä näkee mistä olen ponnistanut ja miksi kirjoitan tätä nyt. Mielestäni myös kuva itsestäni istumassa tuntureilla esim. Lääkkeetön elämä tekstissä kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Huomasitko sen?
      Jos ne kaikki tapahtumat voidaan hoitaa lääkkeillä aivan uskomattoman hienoa. Minulla se vain ei toiminut niin. Löysin avun vain ja ainoastaan itse. Kaikissa teksteissäni käsittelen omia kokemuksiani,joiden kautta tarkastelen maailmaa.
      Hain ensimmäisen kerran apua itselleni 18 vuotiaana äärimmäisen rankan lapsuuteni takia. Tiesin, että jotain oli särkynyt minussa en vain tiennyt mitä. Vastaanotolla ensimmäinen kysymys oli tarvitsetko Valiumia? Vastasin hämmentyneenä En, olen tullut tänne keskustelemaan ongelmistani. Minulla on hyvin pitkä historia, yli 20 vuotta, avun hakemisele. Joka ainoa kerta mielenterveystoimistoista on tarjottu lääkkeitä. Taikka yleislääkäreiltä ja jopa työpaikka lääkäreiltä. Kuten kirjoitin en edes muista kaikkia lääkkeitä mitä olen syönyt. Sarkastinen huomautukseni Viinan kanssa kiitos kätkee ruman totuuden maassamme vallitsevasta terveydenhuollon nykytilasta. Kukaan ei koskaan tuona aikana ( yli 20 vuotta) kysynyt kuinka sinä voit? Mistä kaikki juontaa juurensa? Vielä raiskauksenikin jälkeen päästessäni arvioitavaksi mies psykiatri totesi puolen tunnin keskustelun perusteella, että olen täysin toipunut kaksi kuukautta aiemmin tapahtuneesta raiskauksestani. Elämääni suuresti järkyttänyt tapahtuma jätettiin käsittelemättä, silläkin kertaa. Tämän kaiken seurauksena ja mieleeni näistä tapahtumista tulleiden tunnelukkojen sekä mielen häiriötilan vuoksi löysin avuksi viinan. En saanut hakemaani apua, joten sorruin siihen mihin puolimiljoonaa ihmistä maassamme. Painmaan tuskaa alas alkoholilla.

      Kuten tekstissäni kysyn voiko trauman parantaa pillerillä? Jos tämä on sinun kokemuksesi niin hienoa, onnittelen. Ja kuten tekstissäni myös kirjoitin, lääkkeillä on paikkansa. Aika selkeä lause on myös Turhien lääkkeiden syöminen.
      Ote tekstistäni Lääkkeetön Elämä https://www.ketunhenki.fi/laakkeeton-elama/
      ”Kaikki hoito mikä auttaa on hyvästä. Uskon, että joillakin lääkkeillä todellakin on paikkansa kuten rokotteillakin. Mutta halusin herättää teitä katsomaan rehellisesti kuinka paljon syömme turhia lääkkeitä välittämättä itsestämme tuon taivaallista. Se on minusta kauhistuttavaa. Ja kuinka ulkoistamme sumeilematta oman hyvinvointimme, luotamme silmät soikeina lääkäreihin ja imemme itseemme diagnooseja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä sun muusta mikä ikinä onkaan tämän hetken muotisairaus. Ja syömme taas lisää lääkkeitä.

      Ja kuten huomaatte pohjaan omaan kokemukseeni. Yksikään lääke ei saanut keuhkoputken tulehdustani pysymään poissa kuukautta kauempaa. Mutta se sai, että lopetin tupakanpolton. Lakkasin käyttäytymästä, kuin kuolemansairas hakemalla sitä kautta vääränlaista huomiota. Lakkasin piilottelemasta tuskaani ja rupesin pohtimaan millä kaikella saisin itselleni hyvän olon.”

      Toivotan hyvää kevättä ja kiitos, että luit ja kommentoit. Kauneinta valoa päiväsi <3

Vastaa käyttäjälle Riikka-Lea Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *