Itsensä rakastamisen taito

ONKO RAKKAUS HEIKKOJEN SAIRAUS?

Kuinka helppoa onkaan olla vihassa. Upota siihen. Pyöriä siinä, nostattaa raivoa itsessään uudestaan ja uudestaan. Jopa kirjoittaessani tätä hampaani puristuvat yhteen ja suuni supistuu. Sen tekee sana viha. Se supistaa ihmisen pieneksi. Suojapalloksi.

Viime viikolla sain osakseni odottamattomia vihan purkkauksia ihmisiltä. Tiesin, että he purkivat minuun omaa turhautumistaan mutta tieto ei helpottanut yhtään omaa hämmennystäni ja ärtymystäni.

Mikä hiton sylkykuppi minusta oli tullut? Ja juuri, kun olin kaikesta niin onnellinen. Elämäänsä pettyneet ihmiset vaistoavat toisen hyvän tuulen. On kuin magneetti vetäisi heitä sellaisen ihmisen luokse, joka on tasapainossa ja iloinen. Kun on itse turhautunut ja pettynyt omaan elämäänsä haluaa ympäristön tuntevan samaa tuskaa. Sitten sitä sylkee myrkkyä ympärilleen.

Olen opetellut ymmärtämään oman vihani syitä. Tiedän, kun se nousee ja alkaa vellomaan. Olen todella temperamentikas. Leimahdan nanosekunnissa ja sen todella kuulee ja huomaa, kun minun mittani on täysi. Niinpä olinkin yllättynyt, etten antanut palaa takaisin. Sellainen pidättyväisyys on edelleen minulle uutta. Huomaamattani olin noussut suuremmaksi, kuin haluni vihaan.

Mieli nostaa asian aina uudelleen esiin salakavalasti. Siksi asioita ei voi jättää olankohautuksella taakseen. Ne löytää aina uudestaan edestään. Pitää osata pysähtyä hetkeen, antaa sille aikaa, tutkia miksi oma viha nousi. Silloin asian voi jättää taakseen. Aivomme ovat mestareita pyörimään negaatioissa siksi uudelleen ohjelmointi onkin haastavaa. Kerta kerralta tapahtuu silti oppimista. Minä jäin vain hämmentyneenä miettimään mistä nyt tuulee.

Ymmärtäminen ei ole sama kuin hyväksyminen. En suostu huonoon kohteluun eikä minun tarvitse kuunnella ruusu suussa luuttua soitellen epäasiattomuuksia. Mutta tuo laajempi näkökulma antaa minulle mahdollisuuden toimia eri tavalla.

Ja se toikin minut tähän minulle outoon oivallukseen On helppo olla vihassa mutta olepa rakkaudessa, kun tuntuu kuin koko muu maailma yrittäisi latistaa sinut ja hyvän tuulesi. Tajusin, että siinä sitä haastetta vasta onkin. Seisoa omassa voimassaan. Antamatta vihan tuulien heilutella sinua.

Yleensä kuulee puhuttavan rakkaudesta, kuin se olisi joku heikkojen sairaus. Rakkaus on puhdasta voimaa. Viha kuohuu,nousee ja jättää tympeän maun suuhun kadotessaan. Se saa meidät tuntemaan hämmennystä miksi tein niin. Rakkaudesta ei seuraa jälkipuinnin tarvetta.

Kun tunnet itsesi ja hyväksyt itsesi, kuka sinua voi enää haavoittaa? Osuvatko turhat sanat syvälle sinuun vai pystytkö seisomaan omassa voimassasi? Kieltäminen ei ole sama kuin rakkaus, rakkaus ei ole kilpi jonka nostat eteesi.

Rakkaudella on voima parantaa. Se on ymmärtämisen ja erilaisuuden hyväksymisen voima. Tuo jumalalliseksi kuvattu voima, jolla on valta muuttaa rumuus kauneudeksi. Samaa kohdetta katsomalla me voimme vihassa katsoessamme miettiä,että onpa todellinen hirvitys mutta kun katsomme sitä rakkaudessa näemme kaikki sen vajavuudet ja rakastamme sitä täydellisesti.

Rakkaus on myötätuntoa ja ymmärrystä. Rakkaus on perusolemuksemme. Se kaikkien aidoin sisin, jonka näyttämällä maailmalle me luulemme tulevamme haavoittuvaksi vaikka todellisuudessa olemme löytäneet oman voimamme.

Rakkaus on syvemmän ymmärryksen sulatusuuni.

Ihanaa naistenpäivää ja kauneinta valoa juuri sinulle juuri tänään <3

2 Comments

Vastaa käyttäjälle Salama Marja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *