PELKOJA SUUREMMAT UNELMAT: KIRJA, JOSTA TODELLA PIDIN

Se on inspiroiva ja kaunis tarina mutta ennen kaikkea kirja on hyödyllinen käsikirja tehtävineen, sillä se laittaa tarkastelemaan myös omia pelkoja ja opettaa kohtaamaan niitä.

Käteeni osui kirja nimeltä Pelkoja Suuremmat Unelmat jonka on kirjoittanut Varpu Eana. Jo pelkkä nimi aiheutti minussa kuplivaa iloa ja iloista toiveikkuutta.

Mikään ei kuitenkaan valmistanut minua siihen miten paljon kirja minulle antoi. Niitä ahaa elämyksiä ja de ja vu tunteita. Se vertaistuki minkä kirjasta sain, sitä ei voi ostaa millään rahalla, se on vain koettava lukemalla. Sukeltamalla syvälle kirjan koskettaviin tarinoihin. Tunnistamalla niissä itsensä ja hänetkin. Tuntemalla myötätuntoa. Sillä usein havahduin ajatukseen ” voi pikkuinen” . Tiesin tasan miltä kirjailijasta on täytynyt tuntua.

Kirja on omaelämänkerrallinen kertomus ahdistuneisuushäiriöstä sekä paniikkihäiriöstä. Se avaa pelkojen maailmaa, kuinka ne voivat rajoittaa huomattavasti arkeamme. Mutta se myös kertoo kuinka niitä voi ylittää, jotta voi elää mahdollisimman täyttä elämää. Ja kuinka yltää unelmiinsa. Se on inspiroiva ja kaunis tarina mutta ennen kaikkea kirja on hyödyllinen käsikirja tehtävineen sillä se laittaa tarkastelemaan myös omia pelkoja ja opettaa kohtaamaan niitä.

Itselleni, raiskakusen uhrille ja häpeään kiinni jääneelle ihmiselle, kolahtivat suuresti luvut ”Seksuaalisuuden pelot” sekä ”Rakkauden ja rakastamisen pelko”. Vaikka olenkin ylittänyt noita pelkoja en silti kokenut kirjaa turhaksi, sillä aivomme vaativat tuhansia toistoja ( ainakin minusta usein tuntuu siltä) oppiakseen, jonkun asia uusiksi. Ja varsinkin ylittääkseen pahan trauman aiheuttaman muistijäljen ja muuttaakseen sen aiheuttaman välttelevän käytöksen.

Ostin kirjan omakseni ja minua ilahduttaa aina, kun silmäni osuvat sen kanteen. Se muistuttaa minua jatkuvasti siitä, että vain omat pelkoni estävät minua saavuttamasta unelmiani. Joka kerta minä voimaannun nimestä. Se nostaa hymyn huulilleni ja kannustaa jatkamaan. PELKOJA SUUREMMMAT UNELMAT mikä kiehtova kirja itsetutkiskelun ja itsensä ymmärtämisen avuksi. En voi muuta, kuin lämpimästi suositella sitä luettavaksi ihan kaikille.

Rentouttavaa riippumatto matkaa hyvän kirjan parissa 🙂

Tässä kirjoittamiani artikkeleita peloista Uskallatko sanoa elämälle kyllä?

sekä Miksi on tärkeää oppia rakastamaan itseään?

Myös Itsetuntemus on suurinta rakkautta käsittelee tätä tuiki tärkeää aihetta

LUONNON REIKI

Vajosin kauaksi rentoutuneen mieleni syvyyksiin ihanassa autuuden tilassa. Lintujen liverrys. Kesäinen käen kukunta. Tuulen tarina puiden oksissa. Syvä hiljaisuus täynnä elämän ääniä. Kehoni täydellinen tasapaino. Ikuisuuden harmonia ajattomuuden hetkessä.

Olin herännyt siivoamaan kello viisi aamulla. Joskus ideani, vaikka osoittautuisivatkin hyväksi, aiheuttavat ylimääräistä työtä ja aikaisia heräämisiä. Tosin se oli mukavaa työtä. Arjen pyörityksessä oveni oli ollut vain heiluri saranoilla ja siivous ei sellaisessa melskeessä ole koskaan ensimmäinen tehtävä listallani.

Säntäillessäni edestakaisin vaatekasojen välillä, kiskoen imuria perässäni, pyöri mielessäni päivän teema. Rankkasade rummutti ikkunoita eikä sää näyttänyt selkenemisen merkkejä ennustuksista huolimatta. Vettä oli satanut koko yön. Varasuunnitelmakin oli, koska ihmiset matkustivat kauempaa luokseni. Minulla on hoitohuone asunnossani, jossa voisimme tarpeen vaatiessa tehdä hoitoja.

Muistan aikoja jolloin olin vihainen säälle. Vaikka itseasiassa olin vihainen asioille elämässäni. Koska en voinut tarkastella niitä vielä silloin rehellisesti kiukuttelin säälle. Oli liian kylmää, kuumaa, tuulista, sateista. Aina löytyi joku marinan syy, vaikka olisin tutkaillut säätä tasalämpöisestä huoneistostani.

Hyväksynnän opettelemisessa luonto on suurin opettajamme. Sen mahti on kiistaton. Alkaen jokapäiväisestä säästä ja jatkuen ihmisen biologiseen kelloon. Me synnymme, rapaudumme ja kuolemme vaikka käyttäisimme mitä tahansa voiteita ja ostaisimme mitä tahansa varaosia plastiikkakirurgeilta. Kun asioita ei voi muuttaa ne voi opetella hyväksymään. Pelko ja sellaisten asioiden vastustaminen sekä märehtiminen mille emme voi mitään vie tuhottomasti energiaa.

Hyväksyin siis vallitsevan sään miettien sen puhdistavaa ja elähdyttävää vaikutusta luonnolle helteiden jälkimainingeissa.

Kuin taiottuna aamun ja yön rankka sateet vaihtuivat juuri tapahtuman aloitusaikaan, kello 11, hohtavaan auringon paisteeseen. Vesilammikot höyrysivät kylän raitilla. Lämpötila kohosi minuuteissa hellelukemiin. Kuuman kostea viidakkoilma sai minut kaivamaan uimapukuni kätköistäni. Olin kertonut ihmisille mahdollisuudesta päästä uimaan hoitojen jälkeen. Meri on täällä ihan vieressä metsäkaistaletta, johon olin suunnitellut heidät vieväni.

Alkuperäisen japanilaisen Reikin tekniikkapäivillä sain idean kutsua yhdistyksen jäseniä Luonnon Reikin äärelle tänne Loviisan Pernajaan. Rakastan luontoa kuten varmasti aiemmista artikkeleistani, muunmuassa Eheyttävä Luontoyhteys https://www.ketunhenki.fi/641-2/, käy ilmi.

Ajatukseni oli yhdistää luonnonenergiat, jotka nekin ovat todella eheyttäviä jo yksinään, rakkaudelliseen Reiki energiaan. Olin aiemmin meditoinut ja joogannut luonnossa. Hoitanut siellä koiraani ja kasvillisuuttakin. Mutta nyt oli aika hoitaa siellä muita ja kokea itsekin hoito luonnon helmassa.

Reiki hoitoja, luonto, elähdyttävää yhdessä oloa ja nyyttikestit. Voiko päivältä enempää toivoa?

Kävelimme kylän raittia pitkin iloisesti jutellen. Esittelin hiukan kylän kauniita rakennuksia mutta kyllä Pernajan kylä itsessään puhuu kauneudellaan ja historiallaan puolestaan. Sinisenä hohtava merenlahti, täydessä kukassa olevat puutarhat ja luonnon kukittamat raitin reunukset. Vehreys ja sinisyys. Rauhoittavat värit itsessään ja iloinen mieli.

Nousimme polkua ylös metsään. Alustan asetimme sammaleiden päälle. Niiden alla ikiaikainen kallio. Näkymä huojuvien heinien peittämälle peltoaukealle, jossa peurat usein käyskentelevät. Ympärillä vankkoja mäntyjä, mustikan varpuja ja muutama koivu. Alkukesän vilkas linnusto lennähteli kiireissään edestakaisin puissa.

Keskittyessäsi hoitamaan, olemaan läsnä hoidettavalle, koko maailma ja sen ihmeet aukeavat sinulle. Läsnäolo hetkessä saa sinut huomaamaan ihan kaiken, pienintäkin yksityiskohtaa myöten.

Koppakuoriainen, joka surahtaen putoaa puusta. Perhosen siiveniskun aiheuttama tuulenvire. Hyttysten jalkojen keveä kosketus iholla. Kävyt, jotka kypsyyttään poksahtelevat retki alustalle. Saalista kantava muurahainen ja mittarimato, joka keltaisena kulkee pitkin tummansinisten sortsien lankoja.

Maatessani hoidossa tunsin energioiden kulun kehossani. Kehollani auringon lämpö ja hoitajien käsien kosketus. Vajosin kauaksi rentoutuneen mieleni syvyyksiin ihanassa autuuden tilassa. Lintujen liverrys. Kesäinen käen kukunta. Tuulen tarina puiden oksissa. Syvä hiljaisuus täynnä elämän ääniä. Kehoni täydellinen tasapaino.

Ikuisuuden harmonia ajattomuuden hetkessä.

Hoitojen jälkeen pienen pieni sisilisko laiturilla paistattelemassa huikaisevaa päivää. Sukellus suolaisen lämpöiseen meriveteen. Antautuminen aaltojen vietäväksi kelluen. Muiden äänet kaukaisuudessa kun he istuivat laiturilla jutellen nauttimassa maalaisilmasta.

Yhteisen pöydän ympärillä vilkas ajatusten vaihto. Kiitäen naurusta vakavimpiin aiheisiin ja taas takaisin nauruun. Päivä venyi iltaan mutta meillä ei ollut kiire. Me olimme löytäneet olemisen keveyden ja ajattomuuden. Olimme löytäneet ihmisyyden syvimmän olemisen. Jakamisen.

Syvällä kunnioituksella ja rakkaudella kiitos teille kaikille uskomattoman kokemuksellisesta päivästä.

Minä tunsin olevani maailman onnekkain ihminen.

Kauneinta valoa päivääsi <3

Kesäisin terveisin Riikka-Lea

KESÄTAUKO

Viimeiset kuukaudet ovat olleet vauhdikkaita.

Aloitin uuden työn. Sen lisäksi yritän viedä Ketun Henkeä eteenpäin. Se on muutakin, kuin tämä blogi se on osa-aikaista yrittäjä elämää täysipäiväisen työn ohessa. Opiskelen Traditionaalisen Japanilaisen Reikin opettaja koulutuksessa. Sen lisäksi aloitin Unelmabisnes koulutuksen.

Molemmat opinnot vievät aikaa tehtävien sisäistämisen ja harjoitteiden myötä. Unohtamatta Reiki opiskelussa paikallaolovelvoitteita, jotka yleensä osuivat viikonloppuihin jotka ovat ainoat vapaat hetkeni.

Rakastan kirjoittamaista ja blogaaminen on ollut minulle todella tärkeää mutta kerran viikossa päivittyvä blogi on liikaa voimavaroilleni tällä hetkellä, kun minulla on menossa myös suurempi kirjoittamiseen liittyvä henkilökohtainen projekti.

Vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja ja kotona odottaa aina myös iloisena häntää heiluttava Ulla jonka kanssa minulla on tarve samoilla metsissä.

Päätös ei ole helppo, sydäntä särkee jo nyt, niin paljon minä rakastan kirjoittamista mutta tämä on ainoa mistä voin luopua hetkeksi muista en pysty.

Kiitos, että olette lukeneet ja kommentoineet ahkerasti tekstejäni. Palaan uusin voimin jakamaan mietteitäni kesätauon jälkeen 🙂

Kauneinta valoa päivääsi <3

REIKI ON…

Reiki on rakkautta. Se on aktiivista myötätuntoa kaikkea elollista kohtaan. Se on omien tunnemyrskyjen kohtaamista ja sallimista. Se on hiljaista hyväksyntää ja kahleetonta olemista. Reiki on elämäni valo. Tie,joka johdattaa minua eteenpäin läpi omituisten olotilojen, muistojen. Pimeyden kanjonien. Syvien rotkojen, joita sielun pimeäksi yöksi sanotaan.

Reiki on hetki, kun sydän aukeaa. Reiki on ykseyden kokeminen. Yhteys kaikkeen elolliseen. Se on hetki jolloin koet niin suurta rakkautta, että pakahdut. Reiki on lempeää voimaa. Se on matka oman voiman löytämiselle. Voiman, joka kumpuaa meistä, harastamme. Se on matka oman ymmärryksen kasvattamiselle.

Reiki on keskitie, jolla horjut eteenpäin löytäen itsesi välillä ääripäistä. Reiki on voima, joka palauttaa sinut aina lempeästi takaisin kasvamaan, kuuntelemaan itseäsi. Oppimaan ja ymmärtämään. Reiki kannustaa löytämään, se valaa sinuun rohkeutta ja uskallusta. Reiki on päivieni ilo ja öideni lohtu. Reiki on ykseys ei koskaan erillisyys.

Reiki on tunne suuremmasta, toive eheytymisestä. Reiki on kaikkea tätä ja sitä kaikkea mitä voi vain kokea ei sanoittaa. Reiki on kokemisen kauneus ja kamaluus. Reiki saa sinut itkemään vuolaasti vapauttaessaan patoutuneita syvälle painettuja tunteita. Se keventää olosi kyynelien virrassa. Se kertoo, että on oikein itkeä. Reiki antaa sinulle voimaa kohdata tuskasi. Se on sallimista. Se on oven avaus eheytymiselle ja itsensä kohtaamiselle.

Reiki on henkinen harjoite. Se on syvempi ymmärrys. Jokainen kerros, jonka uskallamme käydä läpi kuljettaa meitä aina vain syvemmälle ja syvemmälle itseemme. Jokaisen kerroksen alla on aina uusi, laajempi osa meistä.

Reiki on halu sukeltaa syvälle itseen. Se on uteliasuus, joka kiidättää eteenpäin. Se on elämää, joka virtaa suonissa.

Ketun henki
Maciejowiec, Puola kuva Riikka-Lea

Reiki on kauneuden taju, vihreän kaikki sävyt. Kun Reiki värittää mieleni maisemaa näen siinä luojani kädenjäljen. Universumin koko kirjon ja syvyyden. Se ei saa minua pelkäämään vaan laajentumaan enemmän. Ymmärtämään oma rajattomuus suhteessa egooni ja rajoittuneisiin käsitteisiini.

Näen reikin luonnossa sen kaikissa muodoissa ja luoduissa. Näen sen jokaisessa kohtaamassani ihmisessä, heidän sydämissään. Silmien takana loistavana välkkeenä. Näen sen heidän tavassaan puhua, toiveissa ja unelmissa. Reiki on elämänvoimaa ja ilman elämänvoimaa me emme voisi elää. Emme olla tietoisia. Reiki on puhdasta Ki tä ja reiki on puhtainta rakkautta, kyselemättä tuomitsematta ja jakamatta.

Reiki on muutosvoimaa puhtaimmillaan. Muutos on aina eteenpäin vievää. Eämä on jatkuva muutos itse eikä virtaa voi koskaan padota. Reiki on avain ja alullepanija, elämän jatkumo ja kirkkain tähti. Reiki on tie ja Reiki on opas tuolla tiellä. Reiki on muutoksen alku ja loppu. Se on luomisvoima, synnyttäjä ja poistaja. Reiki on kuolema ja elämä. Kuole vanhalle synny uudelle. Se on ikuinen jatkumo. Reiki on virtaavaa elämänenergiaa.

Reiki on toivotus

Kauneinta valoa päivääsi <3

NYKYAJAN PIKATIE ONNEEN: ALBIINON SISÄELIMET NOIDAN PADASSA

Afrikan albiino vainot. Tapetaan ihmisiä joiden raajoja ja sisäelimiä sitten myydään poppamiehille, jotta saavutettaisiin rikkautta ja onnea. Tätä kauhistellessa siirrän katseen lähipiiriin. Siirrän katseeni Suomeen. Katson ja kuuntelen mitä täällä rakkaassa ”lintukodossamme” tapahtuu.

Pääsiäisenä johtui mieleeni noituus ja ylösnousemus. Näkyvätkö nuo teemat nykyaikana ihmisten elämässä? Miten ne koskettavat omaa elämääni vai koskettavatko lainkaan?

Noituutta on ollut olemassa kautta aikojen. Entisaikojen noidilla oli usein paljon erilaista tietoutta kasveista ja muista keinoista, joilla auttaa yhteisöään. He olivat yhteisön arvostettuja ja tarpeellisia jäseniä. Ajatelkaa ihmistä, jonka tietämys yrteistä ja parantamisesta on ollut vaikuttavaa. Miten paljon valtaa hänellä onkaan koettu olleen oman tietämyksensä vuoksi? Kun paranemisprosessia ei ole ymmärretty sen on katsottu olleen, jotain yliluonnollista.

Pikkuhiljaa noituudelle luotiin negatiivinen kaiku tarkoituksella. Uskonpuhdistukset, noitavainot. Olemme leimanneet sillä sanalla asioita, joita pelkäämme ja emme ymmärrä. Ihmiset ovat vainonneet kauhuissaan erilaisuutta. Oma tietämättömyys ja pelko on syydetty toisten niskaan. Kateus, ahneus, mustasukkaisuus, jopa turhautuminen omaan elämään.

Kuinka monta kaunista naista onkaan poltettu noitana siksi, että jonkun mies on rakastanut tai ihaillut heitä? Poltettu siksi, että joku on mennyt omassa elämässä totaalisen vikaan ja siitä on pitänyt syyttää jotakuta muuta, kun peiliin katsominen ei ole luonnistunut. Me teemme uskomattoman kamalia asioita ahneudesta, pelosta, vihasta ja kateudesta sekä vallanhimosta.

Vallanhimosta on nimetty tieto ja osaaminen yliluonnolliseksi. Parantuminen ihmeiksi. Ja määrätty, että ihmeitä saa tehdä vain kirkko, lääkäri tai tiede. Historiamme on siis täynnä menetettyä tietotaitoa. Tuo tieto on tapettu ihmisten mukana, jotka eivät ole ymmärtäneet sopeutua hiljaa joukkoon. Tapettu, jotta joku toinen uskonto tai uskomus taikka tiede saisi lisää valtaa.

Voimme tuijottaa historian hämärään ja nyökytellä tyytyväisenä, että kyllä onpa ollut tietämätöntä ja pelokasta porukkaa. Ja sitten voimme kohottaa katseen peiliin ja miettiä miten suhtaudumme itse meille outoihin asioihin? Vieraisiin ihmisiin? Punkkareihin, rokkareihin, hippeihin, romaneihin, kerjäläisiin, erakoihin? Erilaiseen ruokavalioon, reikihoitoon, luonnonmukaiseen lääkintään?

Vielä nykyaikanakin, ihan pari viikkoa siiten, sain kommentin siitä, että reiki on paholaisen hommia. Että jumala kieltää henkien kanssa työskentelyn. En kyllä työskentele, kuin oman henkeni kanssa. Minulla ei ole myöskään tarvetta istua kirkossa syyttämässä paholaista omista teoistani tai viinanhimosta. Ei tarvitse polttaa naapurin noitaa, jonka matkaan mies lähti. Eikä hilata pihalla istuvaa mustaa kissaa salonyli viiteen kertaan ilman päätä koska senhän syy se on, että lehmät kuolivat ruttoon ja satokin menetettiin.

Elämme vuotta 2019. Historia ei ole opettanut ihmiselle yhtään mitään. Edelleen etsimme syytä omaan pahaan oloomme naapurista. Omat pelkomme ja niistä kumpuavat vihamme ja vihan vallassa tehdyt tekomme on helpompi pistää paholaisen piikkiin, kuin myöntää, että juu minä sen tein.

Nopeasti etsittävä tieto, tiede, uutiset, maailman tapahtumat, luonnon tuhoaminen, sodat, ahneus, orjuuttaminen, vallanhimo. Mikään ei oikeasti ole muuttunut historian alkuhämäristä. Siitä hetkestä, kun alkuihminen kohotti pahnoilta katseensa. Näki tähdenlennon, pelästyi ja uskoi maailmaansa tunkeutuneen suureen noituuden.

Afrikan albiino vainot. Tapetaan ihmisiä joiden raajoja ja sisäelimiä sitten myydään poppamiehille, jotta saavutettaisiin rikkautta ja onnea. Tätä kauhistellessa siirrän katseen lähipiiriin. Siirrän katseeni Suomeen. Katson ja kuuntelen mitä täällä rakkaassa ”lintukodossamme” tapahtuu. Ihmisiä vainotaan siksi, että he puhuvat markkinavoimia vastaan. Puhuvat ruokamme epäterveellisyydestä. Kirjoja poistetaan myynnistä ja sanan vapautta rajoitetaan. Minkä nimissä? Oikeasti?

Missä vaiheessa meidän tiedostavassa yhteiskunnassamme tarvitaan noin voimakkaita tekoja? Tulee mieleen natsi saksa ja kirjojen polttaminen. Inkvisition noitavainot. Puhumme vapaudesta ja samalla teemme kaikkemme rajoittaaksemme yksilön vapautta, sanan vapautta, syömisen vapautta, uskonnon vapautta, oikeutta valita itsellemme paras hoito.

Vastustan kaikin mahdollisin keinoin sitä hetkeä, että joku ulkopuolinen tulee minulle kertomaan kuinka minun pitää ajatella, puhua, pukeutua ja mitä minä saan laittaa suuhuni. Ja oikeasti mihin minä saan uskoa. Millä keinoin saan hoitaa itseäni.

Joskus kuulkaas ärsyttää se tekopyhyyden ja hyveellisyyden määrä johon piilotamme kaikki omat pelkomme. Se laittaa hiukan nin kuin oksentamaan. Olemme olevinamme vapaita ja suvaitsevaisia kuitenkin olemme nin täynnä omia pelkoja, että tukehdumme olemassaolon mahdottomuuteen.

Väitämme, että meillä on sanan vapaus mutta onko meillä? Vai sulkeeko rahan mahti suumme, kuin simpukat? Mitä tapahtuu sinun takapihallasi? Tai vieläkin enemmän mitä tapahtuu sinun sisälläsi? Päässäsi, sydämessäsi? Hyväksytkö nykyajan noitavainot, vihan ja ihmisten elämän kurjistamisen rahan mahdin vuoksi. Vai saako se sinut oksentamaan ?

Uskallatko katsoa ympärillesi vai jäätkö jumiin siihen mitä ympäristö sinulle opettaa kankeiden rajojensa sisällä? Muutos lähtee aina itsestä, ei koskaan muista. Vain laajentamalla omaa tietoutamme voimme oppia aitoa hyväksyntää.

Mitäpä näillä noitavainoilla sitten on tekemistä ylösnousemuksen kanssa? Mielestäni kaikki. Me pyrimme erilaisten oppien ja uskontojen varassa kohti parempaa painosta itsestämme.
Me pyrimme kaikin voimin sielun ja ruumiin yhteyteen, ylösnousemukseen. Kohti elämän tasapainoa ja hyvyyttä. Etsien kiihkeästi, jotain meille kuuluvaa meistä puuttuvaa.

Tunnemme suunnattoman tyhjyyden sisällämme. Emme vain tiedä mistä se tulee ja miksi. Tuo ainainen nälkä, tuli joka korventaa ja saa meidät voimaan pahoin. Sitä sieluamme kalvavaa tyhjyyttä sitten täytämme materialla. Tätä markkinavoimat käyttävät hyväkseen myyden meille aina entisestään hienompia välineitä ja tapoja täyttää tuota tyhjyyttä.

Pohjattomassa ahneudessa me jopa maksamme ihmisten tappamisesta, jotta poppamies voisi sitten luoda loitsuillaan meille paremman elämän. Nykyajan pikatie onneen : albiinon sisäelimet noidan padassa.

Ikävä kyllä tuota tyhjyyttä ei vain voi täyttää materialla. Se parannetaan ainoalla tiedossa olevalla keinolla. Tiedostamisella. Oman sydänyhteyden löytymisellä. Ja tuohon yhteyteen tarvitaan työtä, jotta oma itse tulisi kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Ei muiden silmissä vaan omissa.

Kun sydänyhteys on löytynyt emme ole pelkojemme ohjattavissa, emme tunne tarvetta syytellä toisia noituudesta eikä öitämme täytä pelko paholaisen ilmestymisestä.

Sydänyhteys on se hetki, kun ihminen kohtaa itsensä kaikkine vajavaisuuksineen, pelkoineen päivineen ja huomaa kaikesta huolimatta kykenevänsä rakastamaan itseään. Sydänyhteys on se hetki, kun koemme ylösnousemuksen. Se on suurin rakkauden hetki. Ruumis ja sielu ovat yhtä. Me olemme kokonaisia, koemme ykseyden emme egon erillisyyttä.

Rakastaessamme aidosti itseämme hyväksymme helposti erilaisen naapurimme. Hyväksymme toistemme uskonnot ja heidän elämänpolkunsa. Saavutamme hyväksynnän tilan sillä aito rakkaus ei tuomitse.

Pääsiäisen teemat toivat minulle pohdintojen kautta näkyväksi oman kasvu matkani askeleet. Yksi eteen, kaksi sivulle. Lievän suunnan korjauksen.

Ja sitten: Eteenpäin sanoi mummo lumessa.

Kauneinta valoa päivääsi <3

Tässä vielä muutama linkki samankaltaisiin aiheisiini


EHEYTTÄVÄ LUONTOYHTEYS

Olen kävellyt pitkään autoltani ennestään tuntematonta metsä tietä. Autolle jäi rumpu, jota koin tarpeelliseksi kumisuttaa pitkään ennen, kuin lähdimme Ullan kanssa kävelemään. Aurinko paistaa lämpimästi. Puran päältäni fleecetakin ja laitan sen reppuuni termospullon ja vesipullon seuraksi.

Loikimme tieltä metsään ja kuljemme hirvien polkuja. Nautin hengittämisestä syvään. Metsän kaikki tuoksut keuhkoissani, ainaisen pakokaasun ja dieselinkatkun sijaan. Keuhkoni nauttivat, kiittävät, kehoni uudistuu. Koen metsän samaan aikaan kaikilla aisteillani ja silti niiden käyttö on vain havaintoja tuntemuksista.

Pysähdyn hetkesi tervehtimään mäntyä käsi rungolla. Seison hiljaa ja vain hengitän näkemättä. Ullakin pysähtyy. Hetkissä on aina, jotain syvästi pyhää ja kunnioittavaa minkä koirakin vaistoaa. Ykseys.
Minä olen siellä täydellisen yhtä. Täydellisen läsnäoleva.

Tutkin heräävän metsän ihmeitä. Onko lammikoissa ja ojissa jo konnien kutua? Pieni sammakko livahtaa pitkään kuivaan heinikkoon, heinikko kahahtaa hiljaa ja me jatkamme matkaamme. Sitruunaperhonen liihottaa monta kertaa editsemme. Siniset ja vihreät kangasperhoset näyttävät upeilta metsänpeiton ruskeutta vasten. Linnut lentelevät edestakaisin puusta puuhun. Oksisto on täynnään visertäjiä. Metsän vihreys on parantavaa. Stressitasoa laskevaa.

Ulla Kahvitauolla kuva Ketun Henki

Minä tarvitsen sitä, kuin huumaavinta huumetta. Olen huomannut, etten enää voi elää paikassa missä en pääse luontoon. Kaupunki saa minut hermostuneeksi. Tulen aina rakastamaan syntymäkotikaupunkiani (Helsinki) mutta siellä tunsin niin suurta kaipuuta koko ajan luontoon, että eläminen kaiken vilinän keskellä kävi minulle mahdottomaksi.

Katkenneen luontoyhteyden seurauksista

Kun kaupungeista kadotetaan kaikki vihreä me hukkaamme sielumme osat. Yritämme hukuttaa tuon epätoivon äänen kuluttamalla. Keksimällä tekemistä pysyäksemme kiireisinä, jotta emme kuulisi kehomme epätoivoista huutoa. Kun tahallisesti katkomme luontoyhteytemme me hukkamme ymmärryksen itseemme. Sen mitä saamme luonnosta sitä ei pysty korvaaman pillereillä purkista. Eikä kuvilla tietokoneen ruudusta.

Luontoyhteys on kunnioitusta kaikkea elävää kohtaan. Se on ymmärrystä, että ihminen on osa luontoa. Vaikka laitamme itsemme betonikuutioiden sisään ja tapamme kaiken vihreän ympäriltämme meidän kehomme muistaa alkuperämme. Kehomme ja mielemme seuraa elämän biologista kulkua. Vuodenaikoja. Kun pakotamme sen luopumaan kaikesta normaalista toiminnasta me sairastumme. Elintasosairauksiin.

Ei ihminen järkeään ole kadottanut hän on kadottanut kyvyn kuunnella sydäntään. Me tarvitsemme luontoa yhtä paljon, kuin se tarvitsee meidän apuamme selviytyäkseen kiihtyvistä ahneuden aikaansaamista tuhoista. Lähtekää luontoon, kun se vielä on mahdollista. Katsokaa kotkan liitoa sinisellä taivaalla, nauttikaa olemassaolostanne ja löytäkää yhteys takaisin itseenne. Silloin löydätte myös tien kotiinne ja sairauksienne äärelle.

Luontoyhteyden kokeminen

Voisin kulkea metsissä päivät pitkät. Ilman sen suurempaa päämäärää. Heittäytyä makaamaan sammaleeseen, juoda kahvit korkealla kalliolla mistä näen kaukaisuuteen. Huomata kuinka luonto vaikenee hetkeksi tutkimaan outoa kulkijaa ja heti kohta toteaa hänet osaksi suurta ympyrää ja jatkaa omia toimiaan.

kuva Ketun Henki

Ja ne hetket, kun koen olevani suuresti siunattu kohdatessani isoja ja pieniä kulkijoita. Eilen oli aika kohdata yksi suurista. Matkani johtui kävellen metsätietä pitkin. Halusin riisua kengät kevään ensimmäiseen paljasjalka kävelyyn. Olen lapsesta asti kävellyt kaikki kesät paljain jaloin. Oli aika antaa koko keholle uskomaton hiekkatie hieronta. Jalkapohjat ovat niin täynnä hermopäätteitä, että rentoutuminen oli taattu heti.

Siellä minä kävelin hiukan arastellen ja tuijotellen jalkoihini, etten astuisi kivuliaasti heti suuren oksan taikka kiven päälle. Aikani tätä harjoitettuani pysähdyin ihailemaan maisemaa. Oikealla silmäkulmassani näkyi liikettä. Käänsin pääni ja kohdistin katsettani. Jotain suunnatonta lähestyi minua huikaisevan sinisellä taivaalla vihreiden latvojen yläpuolella.

Lintu oli valtava. Se kaartoi hiukan pois ja sydämeeni läikähti pettymys, etten kerkeäisi kunnolla nähdä ja tunnistaa sitä. Ja kuin kutsusta se lähti kaartelemaan luokseni. Ilo ja kunnioitus kuplivat minussa, kun valtava, kaunis, uljas, vapaa maakotka kaarteli pääni yläpuolella. Jaloissani tunto äitimaasta ja ylläni Suuren Hengen lähettiläs.

Tajutessani, että haluaisin kuvata hetken kävi juuri niin kuin aina käy, kun näet jotain upeaa. Pari valtavaa hapsuisten siipien iskua ja tuo reilusti yli kaksimetrinen jätti katosi taivaan sineen. Minä seisoin pitkään paikallani nauttien hetken kauneudesta ja kiitollisuuden tunteesta. Olin jälleen kokenut jotain valtavaa, jotain minkä voi kokea vain retkilläni luonnossa.


Kauneinta Valoa Päivääsi <3