Itsensä rakastamisen taito

USKALLATKO SANOA ELÄMÄLLE KYLLÄ?

Kun opimme itsestämme on tärkeää myös oppia avautumaan elämälle. Sen kauneudelle ja mahdollisuuksille. Usein me kiellämme jo ennakkoon itseämme onnistumasta. Suljemme peloissamme oven ennen, kuin se on edes avautunut. Emme tartu mahdollisuuksiin, koska pelkäämme epäonnistumista. Epäonnistuminen tuottaa häpeää. Vaikka todellisuudessa sen pitäisi tuottaa ylpeyttä. Minä uskalsin yrittää.

Jos olet ikinä vastannut yhteenkään kysymykseen ” En osaa” tai ”En pysty tuohon” olet sulkenut mahdollisuuden oven uskaltamatta edes avata sitä. Olet sulkenut itseltäsi reilun mahdollisuuden oppia uutta tai onnistua jossain asiassa. Ennen kuin olet edes yrittänyt asiaa ensin.

Kuinka monta kertaa elämässäni minä toistelinkaan tuota mantraa ihan heti jonkin uuden asian ilmaantuessa näköpiiriini. Oli kyseessä sukan kutominen, puutarhanahoidon opiskelu, jonkun uuden ihmisen tapaaminen. En osaa tai en pysty olivat vakio vastaukseni. Minä jäädyin pelosta uskaltamatta sanoa kyllä.

Eräs ihminen pysäytti aikoinaan minussa tuon negatiivisen, oppimisen estävän lausahduksen. Hän sanoi, että jo sillä kun sanoin ”en osaa” olin kieltänyt itseäni osaamasta. Ja se on totta. Aivothan tottelevat käskyjämme. En osaa, rakkaus on pelottavaa, minua on ennekin satutettu, en ole ennenkään oppinut tätä, miten nyt minä voisin Kilimanjarolle kiivetä. Mikä negatiivisten asioiden litania.

Kun vaihdoin mantran ”En osaa” mantraan ”En tiedä,en ole vielä kokeillut” avasi se kaikki ovet mahdollisuuksille. Ihan kaikelle.

”En tiedä, en ole vielä kokeillut”. Tuo salliva ovet avaava lause nostaa hymyn huulille. Se antaa tilaa niin onnistumiselle, kuin epäonnistumisellekin. Sillä eihän ole oikeastaan väliä kummin käy, pääasia on se, että uskaltaa yrittää.

2016 Vantaalla bändin keikalla : ”Kuinkakohan vaikeaa, joku basson soittaminen voi olla?” Asia johti hauskojen sattumusten kautta siihen, että ennen kuin huomasinkaan olin basso kädessä kellarissa harjoituksissa. Mikä upea tunne, minä opiskelin jotain täysin uutta ja sallin sen itselleni. Minulta kysyttiin osaanko tehdä kappaleeseen sanoituksen. Naurahdin epäillen mutta muistin päätökseni aina yrittää en sanoa en osaa. Menin kotiin ja yllätyksekseni kahdessa tunnissa sanoitus oli paperilla.

2016 marraskuussa muutin maalle. Jatkoin elämälle avautumista ja sanomista kyllä uusille mahdollisuuksille. Kaikelle sille mitä olin aina halunnut tehdä mutten ollut koskaan uskaltanut edes yrittää. Avauduin elämälle ja se toi eteeni mahdollisuuden toisensa jälkeen ja minä kävelin kaikesta ovista sisään. Se entinen en osaa tyttö, negatiivisten mantrojen mestari, muutti oman elämänsä sävel kulun. ”En tiedä en ole vielä kokeillut”

Rauhallinen eheyttävä ympäristö avasi luovuuteni ovet selälleen. Saman vuoden joulukuussa aloin kirjoittamaan kirjaa. Menin myös taidekauppaan ja ostin öljyvärit ilman minkäänlaista tietoa siitä miten niitä käytettiin. Etsin netistä ohjeita ja tammikuussa 2017 maalasin ensimmäisen kerran kankaalle. Syyskuussa pidin ensimmäisen taidenäyttelyni. Myin muutaman tauluni. Tammikuussa pidin toisen taidenäyttelyni. 2017 aloin pitämään ensimmäistä blogiani Vapauden Asema. 2017 joulukuussa perustin yrityksen Ketun Henki. 2018 huhtikuussa olin myynyt kaiken omaisuuteni, heittänyt rinkan olalleni ja lähtenyt ilman päämäärää tai suunnitelmaa kohti Eurooppaa. Marraskuussa 2018 hahmottelin Rakkauden Taikakaupan.

Kaikki tämä vain sillä, että koulutin tietoisesti aivoni ajattelemaan uudella tavalla. Näkemään mahdollisuuksia pelkojen sijasta.

Ratkaisevaa ei ole mitä teet vaan mitä mahdollisuuksia suot itsellesi. Älä sano En osaa tai En pysty. Avaudu tälle huikaisevalle elämälle ja sano Kyllä.

Kauneinta valoa päivääsi <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *