VAIHTOEHTOHOIDOT vs. NYKYLÄÄKETIEDE

Vieraskynä kirjoitus, olkaa hyvä.

Tahdon kertoa omakohtaisen kokemukseni tuosta usein suuria tunteita herättävästä aiheesta. Itseäni pidän aika tavalla skeptikkona sillä kyseenalaistan lähes kaiken, kunnes saan konkreettisen todisteen jostain asiasta. Siksipä yleisesti hyväksytty lääketiede ei vakuuta minua sen enempää kuin esim. vahat perinnehoidot. En ymmärrä miksi niiden pitäisi kilpailla tai sulkea pois toisiaan.

Ajattelen, että niiden tulisi lähinnä täydentää toisiaan, sillä kyse on ihmisen hyvinvoinnista ja terveydestä.

Minä kipuilin olkapääni kanssa lähes parikymmentä vuotta, kunnes eräs tuttavani kysyi uskonko ”jäsenkorjaukseen”? Vastasin että en yleensä usko mihinkään mutta pyrin antamaan kaikelle ja kaikille mahdollisuuden. Tuo tuttavani kertoi käyvänsä Kaustisella Kalevalaisen jäsenkorjaajan luona ja saaneensa sieltä avun vaivoihinsa.

Olin syönyt oman särkylääke kiintiöni täyteen ja tiesin ettei niiden vaihtaminen yhä vahvempiin paranna olkapäätäni. En liioin uskonut että leikkaus, jota oli jo väläytelty vaihtoehtona ollut oikea ratkaisu. Niinpä lähdin tuttavani mukana Kaustisiin näyttämään kättäni ja saamaan apua selkävaivoihini.

Olkapäätäni olivat tutkineet ja hoitaneet lääkärit, fysioterapeutit ja urheiluhierojat. Tuloksetta ja hoidoksi tarjottiin yhä lepoa, kortisoni pistoksia ja lopulta ”puukkoa”. No kuten jo sanoin mikään noista ei ollut mielestäni se mitä olkapääni tarvitsi.

Päästyäni viimein jäsenkorjaajan käsittelyyn sain vastailla monenlaisiin kysymyksiin liittyen vamman syntyyn ja sieltä nykyhetkeen. Käytyään selkäni läpi tuo nainen tutki ryhtiäni kysyen onko olkapääni ollut kauan tuolla tavoin. Sanoin etten minä tiedä miten sen kuuluu olla mutta tiedän ettei se toimi. Sen jälkeen, kun olin kuvaillut kipuja ja oireita alettiin käydä läpi liikeratoja. Ne olivatkin aika kaukana ”ehjän” käden liikeradoista.

Aika pian tuo jäsenkorjaaja sanoi, ettei olkapäässäni itseasiassa ole vikaa, vika on lapaluun liikkuvuudessa. Tarkemmin lihaksissa lapaluun alla, jotka putoamistapaturmassa olivat jotenkin menneet tilaan, joka esti lapaa liikkumasta oikein.

Puolen tunnin suht kivuliaan ”kaivelun” jälkeen alettiin kokeilla liikeratoja uudelleen. Kun lapojen alla kaikki oli paikoillaan, alkoi olkalihasten käsittely ja hetki hetkeltä liikeradat palasivat. Olkapää ei enää luiskahtanut pois paikoiltaan kuten ennen toimenpidettä vaan liikkui lähes samoin, kuin terve käsi toisella puolella. Tuntui hullulta, että vika, jota oli haettu olkapäästä kuvaamalla ja muilla keinoin ei ollutkaan olkapäässä vaan ihan muualla.

Poistuessani jäsenkorjaaja antoi ohjeet, kuinka toimia käden kanssa. Olkapäätä tukevat lihakset olivat koko lailla kadonneet käytön puutteen vuoksi, joten kuntoutusta oli pitkäksi aikaa, On ihan mahtavaa, että tänään voin tehdä tuolla kädellä lähes kaikkea mitä tein. reilut kaksikymmentä vuotta sitten. Voin pelata sulkapalloa tai tennistä ilman että maila lentää kesken lyönnin ja olkapää on sijoiltaan. Ihan mahtavaa on myös se, etten antanut pistää kortisoni piikkiä toisensa jälkeen tai lähtenyt leikkauttamaan olkapäätä, joka ei pysynyt paikallaan eikä liikkunut kunnolla.

Minä sain avun jäsenkorjauksesta, joka vaikuttaa aika kokonaisvaltaiselta hoidolta, ja hoidolta, jossa etsitään ongelman syy. Eikä vain hoideta oireita kuten ikävä kyllä usein tehdään.

Hiukan provosoivasta otsikosta huolimatta en edelleenkään halua asettaa vastakkain eri hoitomuotoja vaan toivon, että turha kiihko olisi poissa, kun keskustellaan asiasta. Kun tulehtunut umpisuoleni leikattiin, siihen tarvittiin kirurgiaa ja kovia lääkkeitä. Toimimaton olkapääni korjattiin löytämällä vika sieltä missä se oikeasti oli.

Kiitos ja kunnia kummallekin ammattikunnalle en kuollut tulehdukseen ja minulla on mainiosti toimiva olkapää. 

Seppo Ristolainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *